Kesä ja kärpäset

Edinburghiin tuli kevät ja kesä yhtaikaa - monta viikkoa on ollut kylmä, vaikka kaunista, ja kun viime viikonloppuna lopulta tuli lämmin, kaikki kukkii ja vihertää ja visertää kuin kilpaa.

Jopas harmitti maanantaina kun ei ollut kamera mukana Meadowsilla: kansallinen vapaapäivä (paitsi insinööreillä) ja eka kunnon kesäilma sattui samalle päivälle. Kukkia maassa ja puissa, joka paikka (paitsi varjokohdat ja golfkenttä) täynnä pikniköiviä, leikkiviä, pussailevia, aurinkoa ottavia, jonglööraavia, laulavia ihmisiä, ylienergisiä lapsia, läähättäviä koiria, seassa pari hyväntuulista poliisia, ja saksofoni soitti taustalla Summertimea.

***

Mitäs muuta sitten viimeksi?

Insinööri on virallisesti seniori-insinööri. Hihi.

***

Neljä päivää Islaylla viskireissulla. Kerrassaan. Tämä kuva kiteyttänee tunnelmat:

Bowmore Warehouse No. 1

***

Tuli vihje että Glencoen laskettelukeskuksessa on vielä hyvät keväthanget, joten M meni laskemaan (onneksi minä en: vain jyrkät ylärinteet olivat laskukunnossa, ja parhaiten se Skotlannin vaikein ja kuulemma hauskin musta) ja minä otin kartan, koiran ja repun (paitsi eväät jäi autoon. Nälkä tuli) ja lähdin kunnon kävelylle. Munroille ei ollut lumen takia asiaa, joten kiipesin parille pienemmälle naapurille, joilta kehuttiin olevat parhaat näkymät itse Glencoehun. Ja juu. Jo ennen kuin pääsin ylöspäin juuri yhtään - Glen Etive:

Oikeanpuoleinen vuori on Buachaille Etive Mor - Etiven iso paimen. Sinne olisi kauhea hinku, mutta se ei ole ihan yksinkertainen kävelyretki. Ehkä jo tänä kesänä?

Kun pääsin isomman mäen harjanteen yli, reagoin kuin sarjakuvassa. Pysähdys kesken askeleen ja suu auki. Valokuvat ei tunnetusti anna tajua mittakaavasta, mutta yritetään silti:

Samainen Buachaille eri näkökulmasta, ja Glen Coe oikealla. Vasemmalle ja oikealle lisää vuorijonoja, selän takana Rannoch Moorin autius.

Takaisin maan pinnalta löytyi M, pubi, ruokaa ja kesyhköjä kauriita:

***

Juhlittiin vappua Suomi-Skotlanti-seuran kanssa. Mombasaa ja Pekka Ruuskaa yhteislaulu-karaokena, kotitekoista simaa ja (baarimikolta salaa) kolmen tähden Jallua. Hienointa oli kun sai puhua suomea koko illan. Paras tankerointi: "uusrakennettu talo".

Vappupäivänä olikin sitten viskiseura, ja sitä seuraavana päivänä minulla niin krapula että rupesi itkettämään kun telkkarista tuli löytökoirille apua pyytävä mainos. Nenänvalkaisukuuri menossa.

***

Viime viikonloppu oltiin vapaaehtoishommissa, vaihteeksi etelässä, vaikka ylämaalaisissa maisemissa Grey Mare's Tailin luonnonpuistossa. Nimi tulee 60-metrisestä vesiputouksesta, joka näyttää juurikin siltä. Ankeaa keliä oli luvattu, mutta taas paistoi aurinko: minulta ja Shepiltä paloi molemmilta nenä.

Kaksi päivää kaivettiin, kannettiin, vinssattiin ja vivuttiin kiviä ja soraa kävelypolkujen korjaamiseksi. Mukavaa! Sen verran ylhäällä, että keväästä ei ole vielä tietoa:

Väittääkö joku että koirat ei osaa nauraa? Näin hauskaa on leikkiä joessa tyttökaverin kaa. Kotona nukkua tohotti kaksi päivää putkeen.

***

Entäs Shepille muuta (olen jo oppinut, että kaikki ovat kiinnostuneempia koiran kuulumisista kuin minusta)?

Meidän molempien perättäinen poissaolo taisi pistää koiran herranpelkoon. Siitä lähtien kun tulin takaisin kotiin, Shepi-Einari on ollut kuin ihmisen mieli. Paitsi kun pitänyt tuhmailla:

Karitsa-aika on parhaimmillaan, ja lammaskoiralla pistää stressiksi. Muuten on jo oppinut, että lampaita ei saa jahdata, mutta pomppivat ja määkivät karitsat ovat pienen koiran itsehillinälle liikaa. Pari kertaa on päässyt karkuun, ja ikinä ei ole lammaskoira niin onnellinen kuin lampaitten perässä - ei se niitä onneksi metsästä, vaikka saisi karitsan helposti kiinni, vaan paimentaa. Mutta lampailla ei varmaan ole kovin hauskaa, ja vielä vähemmän olisi paimenella jos näkisi. Voisi tulla haulikosta. Karitsojen hätisteleminen on toiseksi suurin Rikos ja Synti mitä skottikoira voi tehdä. Suurin on raskaana olevien lampaitten pelottelu - ne viisaat kun voivat mennä kesken kauhusta. Joten: "Shep, NO!!"

Vuorivuohet taas oli niin jännä juttu, että koira meni liki hypnoosiin.

Viskireissulla oli kovasti kivaa kun oli 26 hellittelijää, jotka heitti kilpaa keppejä ja frisbeetä. Sen jälkeen on pitänyt osallistua puistossa kaikkiin heittelypeleihin. Rugby oli ainakin katsojalle hauskinta.

Näki ilmeisesti ekaa kertaa nuorallakävelijän, eikä tiennyt mitä moisesta olisi pitänyt ajatella. Peloittava ja kiehtova ihme oli se.

Jalkapallon säännöt on vähän hakusessa:

Huom. meidän pihan hienostunut sisustus.
Muurissa kasvavat kukat on silti kivoja.